Klovni pelkää yhä - mutta mitä?
Juuri kun olen lähdössä Sastamalaan Vanhan kirjallisuuden päiville, vanha kirja muistuttaa olemassaolostaan. Linda Huhtinen kirjoittaa Balladi-sivustolla niin kauniin oivaltavasti kokoelmastani Klovnin pelko (2010, Gummerus), että minulle tuli vahva tunne, että hän on lukenut minua todella läheltä, syvältä sanojen alta.
(Charles) "Bukowskin sanoittamat aatokset palasivat mieleeni nautiskellessani Tuija Välipakan seitsemän vuoden takaisen ’Klovnin pelko’ runokokoelman. ’Klovnin pelko’ onkin ajattomuudessaan kuten Bukowskin sivallus – jotakin sellaista, joka kestää aikaa. Elää tässä, vaikka kaikuukin kaukaa. Tämä onkin kokoelma, joka kannattaa kaivaa esiin juuri nyt", alkaa kirjoitus ja sukeltaa sirkuksen ytimeen.
"Kokoelmasta tuli minulle heti ensilukemalta erityisen tärkeä, sillä se patisti minut tekemään sitä, mitä ihmisen tässä ajassa kuuluukin tehdä. Se patisti minut ajattelemaan."
Linkistä löytyy koko kirjoitus ja siteerauksia runoista. Suosittelen kolmen minuutin breikkiä päivän ympärillä vellovaan sirkukseen, lue artikkeli:
