Uutisia! on sanojen käyttämisen mestarinäyte, sanoo runoilija Risto Ahti

Toimittaja Matti Kuusela jekutti minut ja runoilija Risto Ahdin samalle sohvalle. Ajatuksena oli, että ruodimme toistemme uunituoreita runokirjoja. Varmaa on, että ajatus kauhistutti molempia runoilijoita yhtä paljon;) Lopulta kävimme kuitenkin mukavan keskustelun kirjoistamme ja runoudesta ylipäätään. Risto tuli verranneeksi keskustelun aikana runouttani niin Sylvia Plathiin kuin Kari Aronpuroon. Tämän otan kiitollisena vastaan. Itse en osaa 37 runokirjaa julkaissutta Ahtia luonnehtia muutoin kuin sanomalla, että hän on profeetta.

Eniten kokoelmassani herättivät keskustelua kahdeksan sivun mittainen junaruno sekä odotetustikin hedelmätornit. Ahti totesi junarunosta, että siinä havainto ja muisti kulkevat rinnakkain. Toimittaja Kuusela luonnehti runoa vimmaiseksi, maagiseksi ja lähes hypnoottiseksi, ja halusi tietää, onko se kirjoitettu samalla vimmalla, yhdeltä istumalta. Tiedän, että runossa on hieno rytmi, sen aistii itsekin, kun teksti alkaa vetää lujemmin kuin pelkkien sanojen yhteenlaskettu paino. Junarunon rytmiä hain konkreettisesti junassa mutta myös työpöydän ääressä, kokemus on helppo hakea ruumiista uudelleen, kirjoittaahan ruumis kaiken ylös ihoon ja ihon sisälle.

Hedelmätornirunoissa oli tärkeää, että kuvasin tornit itse. Myös kirjan etulehtien hedelmäröykkiöt ovat kuvaamiani. Ei olisi tullut kysymykseenkään käyttää kuvapankkikuvia. Hedelmien ostaminen, niiden koskettelu, tornien teko ja kuvaaminen sekä kuvien julkaisu facebookissa ja niiden saamat kommentit elivät vuorovaikutuksessa runon kirjoittamisen kanssa. Hedelmätornirunot ovat tapahtumasarja, runo on sidottu kiinni toimintaan, ei vain ajatteluun tai sanoihin. Hedelmistä tuli runon aktiivisia tekijöitä, kielen lävistämiä.