Runoilija murrosiässä

Siitä on nyt 15 vuotta, kun esikoiskokoelmani Lasimorsian julkaistiin. Voisin siis viettää 15-vuotistaiteilijajuhlaa - ja mikä etten vietäkin! Runoilijana olen murrosiässä, saa nähdä millaisia uusia tuulia se tuo seuraavaan kirjaan.

15 vuotta sitten en osannut kuvitella, että esikoiskirja kerää kymmeniä kritiikkejä. Kuukausi esikoisen ilmestymisen jälkeen minut hyväksyttiin Pirkkalaiskirjailijoiden jäseneksi ja kolmen kuukauden kuluttua Lasimorsiamesta otettiin toinen painos ja myöhemmin vielä kolmas.

Kritiikkien ilotulituksen aloitti Aamulehti/Niina Hakalahti, joka löysi runoistani sukulaisuutta Sapfolle, Riina Katajavuorelle ja Tittamari Marttiselle. Hakalahti piti kokoelmaa poikkeuksellisen vahvana esikoisena:

Matti Sauraman mielestä kirja on tulvillaan jumalaisia runoja. Hän vertasi minua Rakel Liehuun ja Merja Virolaiseen.

Satakunnan Kansassa ylistettiin vereviä sanoja ja rikkaita, monivivahteisia kielikuvia:

Tuli & Savu hehkutti, että Lasimorsian oli yksi kuluvan vuoden puhutuimmista teoksista. "Parhaimmillaan runoissa on niin tiivis tunnelma, että lukiessa pitää melkein pidättää henkeä"

Seppo Helminen päättäköön kritiikkikavalkadin näihin sanoihin: Lasimorsian on loistava esikoissuoritus Tuija Välipakalta. Hänestä vielä kuulemme.