MAKING OF - kustannustoimittajan tapaaminen
Esikoisrunokokoelmani Lasimorsian ilmestyi vuonna 2003 Gummerukselta. Silloin tapasin ensimmäisen kustannustoimittajani, Tero Liukkosen. Kolme runokokoelmaa ja kaksi romaania on ollut pitkä ja antoisa matka yhdessä. Työtuttavuudesta on tullut myös lämmin ystävyyssuhde. Nyt kuitenkin molemmat jatkamme työuriamme eri taloissa.
Viime torstaina tapasin Siltalan toimituspäällikkö Sari Rainion. Vuonna 2002 oli hilkulla ettei meistä tullut kirjailija-kustannustoimittaja työpari, joten oli enemmän kuin ihanaa kaikkien näiden vuosien jälkeen törmätä työn merkeissä uudelleen.
Tässä kuvassa olen matkalla kohti palaveriamme ja luen käsikirjoitustani junassa (itse asiassa runoa, joka kertoo naisesta junassa!) Tehtävämme tänään on muun muassa käydä käsikirjoitus yhdessä läpi. Se, johon Sari on tehnyt merkintänsä. Mahdammeko olla samaa mieltä mukaan valittavista tai pois jätettävistä teksteistä?
Yksi kirjailijan tärkeimmistä ominaisuuksista on epävarmuuden sieto. Voidaan ajatella, että kirjailija on saanut syntymälahjana vasullisen kirjallista lahjakkuutta: kielikorvaa, sanarakkautta, tarkkanäköisyyttä, miten sen lahjakkuuden haluaakaan määritellä, mutta lahjakkuuden lisäksi kirjan kirjoittaminen vaatii useamman vuoden jakson, jolloin kirjoittajan on uskottava oman idean voimaan ja kirjoittamansa tekstin kantokykyyn vaikka valmista syntyisi hitaasti. Kirjan työstämiseen on niin monta erilaista tapaa kuin on kirjailijaakin mutta tiedän monen näyttävän ensimmäisen version käsikirjoituksestaan vain kustannustoimittajalleen. Kysytään suurta luottamusta. Ensimmäinen versio voi olla vielä kovin hajanainen ja itsekritiikitön purskahdus mutta ammattitaitoinen kustannustoimittaja näkee käsikirjoituksen voimakohdat ja kasvun mahdollisuudet. Myös sen, jos tarjottavalla tekstillä ei näitä ole.
Tässä kuvassa kiiruhdin aamun toisen tapaamisen, Kirjailijayhdistysten verkoston kokouksesta, kohti kustannustoimittajan tapaamista. Kirkko pisti taivaaseen reiän juuri kun juoksin ohi.
Olen huomannut mielenkiintoisen seikan: kun käsikirjoitus alkaa lähestyä viimeistelyvaihettaan, alan nähdä maailman toisin. Terävämmin. Tunne on sama kuin uusien silmälasien kanssa. Yhtäkkiä ääriviivat voimistuvat, värit saavat uusia ulottuvuuksia, vaatteet tuntuvat iholla ja kaupunki on kuin kattilassa keitetty mausteiden kimara. Aistien voimistuminen johtuu osin herkeämättömästä ajatusmyllystä, joka pyörii päässä ja yrittää ratkoa tulevan teoksen ongelmakohtia, osin unen puutteesta ja stressitilasta. Tunnistan tämän kirjoittamisen kohdan kaikista edellisistä kirjoistani. Se on hyvä kohta. Paineinen ja intensiivinen, mutta myös rikas ja rakas.
Pöydällä on käsikirjoitus ja taustalla näette tietokoneellani blogin etusivun. Keskustelimme siitä, että tällainen MAKING OF -sarja käsikirjoituksen valmistumisesta voisi olla kiinnostava. Jokaisen kirjan takana on valtava määrä työtä sekä ammattilaisia. Kirjailijan ja kustannustoimittajan lisäksi kirjan tekoon osallistuvat esimerkiksi graafikko sekä koko kustantamon väki omine osaamisalueineen. Kerron myöhemmin näistä lisää.
Sarin kanssa löysimme heti yhteisen sävelen. tunsin helpotusta siitä, että hän tuntui pitävän tulevan kokoelmani runoista eniten juuri niistä hurjimmista ja oudoimmista. Päädyimme poistamaan muutaman tekstin ja joitakin kohtia joudun vielä hiomaan. Poistettavat tekstit olivat samaiset runot, jotka olin jo käsikirjoituksen lähetysvaiheessa itse poistamassa, joten tässäkin ajatuksemme osuivat kohdilleen. Merkitsimme kalentereihimme sen kuuluisan kuolemanviivan, deadlinen, silloin käsikirjoitus on muutoskohdiltaan valmis. Sitten pääseekin graafikko töihin, sillä kirja sisältää paljon jännittäviä visuaalisia tekstejä, jotka on saatava painokuntoon.
Palaverimme lopuksi nostimme lasit tulevalle kokoelmalle,
jonka nimi on Uutisia!
Minua lämmitti ehkä eniten Sarin lause:
