MAKING OF - runo muuttui hedelmäksi

"On helmikuu ja harjaan hiuksia, harjaan hampaat, harjaan rappusilta lunta. Harjaus

alkaa niskasta ja etenee kohti takapäätä. On harjattava pohjaa myöten, ihoa tai betonia,

molemmat värähtävät kosketuksesta kuin hevosen kylki. Joka aamu juon ämpärillisen vettä,

joka aamu lehden välistä ropisee pöydälle ruumiita, keskenkasvuisia ja silvottuja, vanhoja ja

veden turvottamia, päättömiä, sydämettömiä, nimeämättömiä. Niistä irronnut kipu koteloituu

eläviin. Puren omenaa. Puren omenaa väärin.

Merkitsen ylös: naarmuja lasipöydässä kuin joku olisi luistellut siinä. Viillot tehdään

pintaan mutta jäljet ovat aina syvällä.

Aloitan ensimmäisen tornin samalla hetkellä kun väestöhälytin alkaa soida ..."

Näin alkaa ensimmäisen hedelmätornin teksti Uutisia! -runokokoelmassa, joka on tällä hetkellä juuri ilmestymässä painosta. Seuraa kuusi muuta hedelmätornia. Rakensin ja kuvasin tornit ja lähetin kuvat sivuilleni facebookiin. Tutkin reaktioita. Oliko uskottavaa, että sain hedelmät pysymään pystyssä toistensa päällä ilman apuvälineitä? Jos käytin jotakin apunani, niin mitä? Jos katsoja epäili, että en ollut lehmänhermoinen torninrakentaja tai että tornit olivat ylipäätään mahdottomia, sanoiko hän mitään? Sanooko kukaan, että nyt huijaat? Olenko uskottava vain siksi että keskimäärin puhun totta? Voiko uutisiin suhtautua samalla tavalla? Ovatko valtamedian uutiset tarkistettua faktaa vai joukko uskomuksia? Miksi tuntuu niin hyvältä uskoa?

Työparini Mikaela auttaa kuvaamaan hedelmätorneja.

Tässä on valmistumassa asetelma kirjan etusisälehdille. Kirja aivan purskahtaa hedelmää, kun sen avaa! <3

Ja tässä vielä pieni maistiainen tornista numero viisi, se näkyykin tuossa ylimmässä kuvassa, kaalinkerä alimmaisena:

"Puristelen tomaatteja hedelmäosastolla, niiden iho on pinkeä kuin vauvan poski. Puren omenaa. Puren omenaa oikealla tavalla mutta väärässä paikassa. Tahdon tehdä tornin, jonka alimmaisena elementtinä on pienin hedelmä, suurin valhe: uskot mitä sinut on opetettu uskomaan: että syy ja seuraus ovat kuin oikea ja vasen kätesi ja sinä vain satuit joutumaan niiden väliin. Ajatuksesi muhivat hiustesi ryteikössä. Hiuksista sinut voi nostaa avaruuteen. Yksi ainoa hius kannattaa kymmenen euron kolikkoa, koko kruunusi kahden elefantin painon. Lyhyt tukka tuhoaa yhteiskunnallisen moraalin. Moraali kuin mortteli jauhaa jauhoa sen mukaan, kenen kädessä survin on. En tiedä vielä, mihin kaikki tulee päättymään mutta et tiedä sinäkään, se tieto meitä yhdistää ...."