MAKING OF - Kirjan kansi

Kirja ei ole kirja ilman kanttaan. Kansi on kirjan kasvot ja ensivaikutelma on yhtä tärkeä kuin muissakin kohtaamisissa. Teemme päätöksiä siitä, viehätymmekö jostakin vai emme, uskomattoman pienessä hetkessä. Silmä juoksee kirjakaupassa esiin nostettujen kirjojen merta ja poimii ne, joiden kohdalla kokee kaltaisuutta tai erilaisuuden herättämää mielenkiintoa. Kannen voi sanoa olevan kirjan myyntipakkaus. Sen on annettava oikeanlaisia vinkkejä kirjan maailmasta, jokin lukuohje, väläys, suhtautumistapa. Mutta tämäkään ei riitä. Kannen on oltava myös toisista kansista ja niiden ideoista erottuva, hyvä aivan omalla tavallaan. Itselleni kansi näyttäytyy tekstistä käsin: on tärkeää, että löydän kannesta siteen sisältöön, silloin uskon että lukijakin löytää. Yhtymä voi liittyä väriin, symboleihin, pieniin nyansseihin, siihen mitä kuvataan tai jätetään näyttämättä. Yhtä kaikki sisällöllä ja kuorella on oltava vankka keskusteluyhteys.

Kannen näkeminen ensimmäistä kertaa on yksi sykähdyttävimmistä työvaiheista kirjan teossa! Se, mikä tähän asti on ollut tekstitiedosto tai paperipino pöydällä, saa kasvot. Siitä tulee kokonainen, puettu, henkilö. Siinä, missä kustannussopimus tuo "luvan kirjoittaa", kannen näkeminen tekee kirjasta visuaalisesti todellisen.

Runokokoelmani graafikoksi valikoitui ilokseni lahjakas ja palkittu Elina Warsta. Keskiviikkona 11.10.17 sain sähköpostiini katsottavakseni kolme ehdotusta kanneksi. Ne olivat kuvia Elinan muistikirjasta. Hän oli tutkinut käsikirjoitusta ja piirtänyt hahmotelmia, mustavalkoisia piirroksia, ja kirjoittanut käsin selvennöksiä kuville: "musta vesi, minttu folio, vihertävä teksti TAI persikka vesi, minttu folio ja musta teksti." Yritin vimmaisesti kuvitella värejä ja tehosteita kuvaan. Kustannustoimittajani oli aiemmin näyttänyt minulle tämän työvaiheen kuvia Jouni Inkalan upeasta kannesta kirjassa Nähty. Elämä. (Siltala 2017). Sekin siis Elinan suunnittelema. Kuvista näin konkreettisesti sen, miten suurpiirteinen piirros muuttuu eri vaiheiden kautta lopulliseksi kanneksi.

Olen ottanut (luvallisen) kuvakaappauksen, jossa Elina itse kertoo prosessista Instagramissa:

Kaikissa kolmessa kansivaihtoehdossa, jotka sain katsottavakseni, oli tavoitettu jotakin hyvin olennaista kirjan sisällöstä mutta silti ehdotus numero yksi tuntui nopeasti nousevan ylitse muiden. Huikeita piirroksia ihmisistä synkässä vedessä. Kohoamassa vai uppoamassa? Kuva ei millään tavalla alleviivaa mitään tiettyä runoa vaan kerää tunnelmaa kokonaisuudesta: tapahtumien yhtäaikaisuus, kaaos, identiteetin irtonaisuus, jokaisen osasen vaikutus kokonaisuuteen ja kokonaisuuden vaikutus pienimpään, - ja, ja, ja, voisin jatkaa listaa mutta tiedän, että runot vastaavat aina paremmin kysymyksiin kuin niiden selitykset.

Päädyimme valitsemaan Elinan kaavailemista värimaailmoista tummasävyisemmän, se oli oma toiveeni, olen pohjavireeltäni melankolinen ja musta vesi puhutteli minua syvästi. Vaikka osasin odottaa häikäisevän hienoa lopputulosta, oli väriversion odottaminen jännittävää. Puhuttiin folion käytöstä, sisäkansilehtien väristä ja kirjaan sisällytetyistä kuvista, joihin tulisi erään runosarjani hedelmätornit. Kirjasta tulisi kovakantinen, mikä tekee siitä vielä kauniimman ja arvokkaamman lahjaesineen. No, joko haluatte nähdä kannen? :)

Kas, tässä on kirjan etukannen värillinen versio. Eikö ole huikea ja hypnoottinen!

Vaikka osa runoista on vielä työstön alla, kansi on saatava tässä vaiheessa valmiiksi esimerkiksi kirjakatalogia varten. Kannen kuva jatkuu selän yli takakanteen ja saa vielä tehosteensa ja takakansitekstinsä. Vielä jää jännitettäväksi sekin, millaiset ovat lopulliset etusisälehdet, miltä näyttävät hedelmätornit? Kerron heti, kun tiedän!